Viimeinen osa Mustamiekka sarjasta on mielestäni mukavin lukea. Kenties se hieman latistaa muuten tunnelmallisesti yhtenäisen sarjan, mutta itselleni on helpotus, että kaikki päättyy lopulta hyvin.
Mustanmiekan perintö sijoittuu aikaan 20-vuotta edellisen kirjan tapahtumien jälkeen. Joramilla on tytär, jonka tehtäväksi tulee käytännössä korjata isänsä aiheuttama tilanne, joka loppujen lopuksi onkin ollut osa isoa "maailmanpelastus" suunnitelmaa.
Suoraan sanottuna viimeisestä kirjasta ei hirveästi ole mitään sanottavaa, ei hyvää eikä huonoa. Se on sellainen kirja, jonka kerran luettuaan voi joko unohtaa tai lukea myöhemmin parhaita kohtia jos ei parempaa ole tarjolla. Niin olen itse monet kerrat tehnyt pahimpaan fantasian nälkääni. Toki kirjalla on ansionsakin, mutta jotenkin se ei tunnu toimivan sarjansa osana kunnolla. Se on liian erilainen. Kirjan juoni sisältää kuitenkin muutamia ovelia ajatuksia, mutta jotenkin kaikkia on ehkä liiankin ennalta arvattavaa. Toisaalta päähenkilönä on naispuolinen, mikä aina nostaa kirjan pojoja minun silmissäni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti