Kirja: Unohdettu Ombria
Kirjailija: Patricia A. McKillip
Julkaistu: 8. syyskuuta 2006
Kustantaja: Karisto
Alkup.nimi: Ombria in Shadow (link to English page)
Tyyli: Fantasia
Kesän aikana törmäsin kirjastossa useisiin uusiin tuttavuuksiin. Eräs heistä oli Patricia A. McKillip ,yhdysvaltalainen kirjailija, jonka tuotantoa luin peräti kahden kirjan verran. Toisena sain käsiini kirjan Unohdettu Ombria.
Unohdettu Ombria osoittautui selkeästi melko erityyppiseksi fantasiaksi verrattuna aiemmin lukemiini. Kyseessä on jollain tasolla kaunokirjallisempi tuotos, joka on omiaan nostamaan fantasiakirjallisuuden samanarvoiseksi kirjallisuudeksi kuin muutkin. Kyseisessä kirjassa pääosassa ei ole vain tarina, vaan se miten tarina kerrotaan.
Unohdetussa Ombriassa kerronta on jollain tavalla unenomaista. Välillä on jopa vaikea pysyä kuvausten perässä. Kirjailija on selkeästi nähnyt vaivaa löytääkseen oman kirjoitustyylinsä, joka kyllä erottaa Unohdetun Ombrian tavallisesta "tusinafantasiasta". Kirja tuntuu taideteokselta ja mielestäni se on ihan verrattavissa kaikkiin "vaikeaselkoisiin ja palkittuihin kaunokirjallisiin romaaneihin" kuten esimerkiksi Lumen Tajuun. Kyse ei ole enää pelkästään kirjoittamisesta vaan taiteen luomisesta... sellainen kuva itselleni ainakin ensimmäisen lukukokemuksen jälkeen jäi. Pitänee lukea kirja uudestaan muutaman vuoden päästä jos mielipide vaikka muuttuisi.
Unohdettu Ombria ei eroa muista fantasiakirjoista pelkästään kerrontansa puolesta. Myös tarina on erilainen. Useimmissa fantasiatarinoissa on selkeä hyvä vastaan paha vastakkainasettelu. Unohdetussa Ombriassa ei kuitenkaan ole selkeästi hyvää ja pahaa, vaan tapahtumat ovat mustavalkoisia. Eräs päähenkilöistä on vanha tietäjä, joka tekee myrkkyjä ja auttaa ihmisiä murhaamaan toisiaan, mutta loppujen lopuksi hän "pelastaa" maailman. Pelastaminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että maailma jatkaa muutoksen kierrettään eikä jähmety paikalleen, kuten kirjan "pahis" olisi halunnut.
Jos ette ole aiemmin McKillipia lukeneet, kannattaa nyt aloittaa.
tiistaina, syyskuuta 15
Coraline - erikoinen fantasiakirja
Kirja : Coraline varjojen talossa
Kirjailija : Neil Gaiman
Julkaistu : 2003
Kustantaja : Otava
Alkup.nimi : Coraline
Tyyli : Fantasia, Lastenkirjallisuus
Tulipa nyt sitten luettua ensimmäinen Neil Gaimanin kirja. Neil Gaimanhan on englantilainen kirjailija, jonka muuta tuontantoa on mm. elokuvaksikin jo yltänyt Tähtisumua. Jostain syystä en aiemmin ole Gaimania ruvennut lukemaan, mutta törmättyäni Coralineen kirjastossa oli se tietysti pakko lainata ja lopulta jopa lukea (en tosin ruvennut lukemaan kirjaa ekalla lainauskerralla, vaan jouduin lainaamaan kirjan uudestaan).
Coraline on siitä erikoinen fantasiakirja, että se tuo mieleen sadun - enkä nyt puhu mistään Disneyn Lumikki tai Tuhkimo versioista, vaan niistä alkuperäisistä Grimmin saduista. Saduthan on alun alkaen kirjoitettu aikuisille ja niissä on ollut jännittäviä, pelottavia ja raakojakin kohtia.
Coraline oli jollain tavalla samankaltainen. Kyseessä ei ole kovin pitkä kirja. Luin sen reilussa tunnissa. Siis ihan hyvä sadun pituus. Teksti on mukavan yksinkertaista, mutta kerronta herättää kuintenkin mielikuvituksen ja vie mukanaan. Nuoremmille lukijoille Coraline on varmasti jännittävä ja jopa pelottava lukukokemus, sen verran kiperään paikkaan Coraline joutuu. Kirja myös loppuu siten, että ei voi olla täysin olla varma onko kaikki hyvin.
Enpä tiedä mitä Coralinesta voisi vielä sanoa. Hyvä kirja. Satujen ystävänä pidin siitä luonnollisesti kovasti. Kenties fantasiakirjojen kastissa Coraline ei kilpaile oman top-listani korkeimmista sijoista, mutta "satukirjana" on kyllä ehdottomasti kultaa ;) Kannattaa kyllä lukea, jos yhtään vanhan ajan sadut kiinnostavat.
Kirjailija : Neil Gaiman
Julkaistu : 2003
Kustantaja : Otava
Alkup.nimi : Coraline
Tyyli : Fantasia, Lastenkirjallisuus
Tulipa nyt sitten luettua ensimmäinen Neil Gaimanin kirja. Neil Gaimanhan on englantilainen kirjailija, jonka muuta tuontantoa on mm. elokuvaksikin jo yltänyt Tähtisumua. Jostain syystä en aiemmin ole Gaimania ruvennut lukemaan, mutta törmättyäni Coralineen kirjastossa oli se tietysti pakko lainata ja lopulta jopa lukea (en tosin ruvennut lukemaan kirjaa ekalla lainauskerralla, vaan jouduin lainaamaan kirjan uudestaan).
Coraline on siitä erikoinen fantasiakirja, että se tuo mieleen sadun - enkä nyt puhu mistään Disneyn Lumikki tai Tuhkimo versioista, vaan niistä alkuperäisistä Grimmin saduista. Saduthan on alun alkaen kirjoitettu aikuisille ja niissä on ollut jännittäviä, pelottavia ja raakojakin kohtia.
Coraline oli jollain tavalla samankaltainen. Kyseessä ei ole kovin pitkä kirja. Luin sen reilussa tunnissa. Siis ihan hyvä sadun pituus. Teksti on mukavan yksinkertaista, mutta kerronta herättää kuintenkin mielikuvituksen ja vie mukanaan. Nuoremmille lukijoille Coraline on varmasti jännittävä ja jopa pelottava lukukokemus, sen verran kiperään paikkaan Coraline joutuu. Kirja myös loppuu siten, että ei voi olla täysin olla varma onko kaikki hyvin.
Enpä tiedä mitä Coralinesta voisi vielä sanoa. Hyvä kirja. Satujen ystävänä pidin siitä luonnollisesti kovasti. Kenties fantasiakirjojen kastissa Coraline ei kilpaile oman top-listani korkeimmista sijoista, mutta "satukirjana" on kyllä ehdottomasti kultaa ;) Kannattaa kyllä lukea, jos yhtään vanhan ajan sadut kiinnostavat.
maanantaina, syyskuuta 14
Lukemisesta
Niinpä... tässä on ollut nyt melkoinen tauko siitä, kun viimeksi tähän blogiin mitään kirjoitin. No se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö olisi kirjoja lukenut. Päinvastoin. Tänä aikana on nimittäin tullut luettua Elaine Cunninghamia, Tad Williamsia, Patricia MacCinnonia, Margaret Weistia & Tracy Hickmania ja monia, monia muita kirjailijoita... luonnollisesti useimmat fantasiakirjoja.
Ongelmani on se, että kun rupean kirjaa lukemaan, se vie minut niin mennessään, että siinä ei jaksa/halua kirjoittaa samalla mitään. Kun ensimmäinen kirja loppuu, sitä haluaa vain aloittaa mahdollisimman nopeasti uuden. Toisaalta haluaisin kuitenkin pitää kirjaa lukemistani kirjoista, niin että joskus parin vuosikymmenen kuluttua ei tarvitse ihmetellä, mikäs se ja se kirja olikaan. Joten ehkäpä yritän nyt ryhdistäytyä ja kirjoitella tänne taas oikein ahkeraan.
Ongelmani on se, että kun rupean kirjaa lukemaan, se vie minut niin mennessään, että siinä ei jaksa/halua kirjoittaa samalla mitään. Kun ensimmäinen kirja loppuu, sitä haluaa vain aloittaa mahdollisimman nopeasti uuden. Toisaalta haluaisin kuitenkin pitää kirjaa lukemistani kirjoista, niin että joskus parin vuosikymmenen kuluttua ei tarvitse ihmetellä, mikäs se ja se kirja olikaan. Joten ehkäpä yritän nyt ryhdistäytyä ja kirjoitella tänne taas oikein ahkeraan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)