Shannaran jälkeläiset

Toukokuun aikana tuli luettua suuri määrä kirjoja. Niistä yhden kokonaisuuden muodosti Shannaran perintö sarja, johon kuuluvat kirjat Shannaran jälkeläiset, Shannaran Druidi, Shannaran kuningatar ja Shannaran Talismaanit. Kyse on Terry Brooksin kirjasarjasta, joka on osa suurempaa Shannara-kokonaisuutta.

Kyseisen sarjan päätin lukea pitkästä aikaa vertailukohteena toiseen kelttipohjaiseen fantasiasarjaan eli Deverryn taruun. Shannaran perinnössä on Deverryn tarua enemmän fantasialle tyypillisiä piirteitä: peikkoja, maahinkaisia, kääpiöitä ja niin edelleen. Lisäksi kelttimiljöö on mielestäni selkeästi romantiikan aikainen, eli toisinsanoen uuskelttiläisyyttä. Deverryn tarun kelttimaailmahan pohjautuu rautakautisiin keltteihin. Shannaran jälkeläisissä onkin druidien voimilla keskeinen asia ja druidit muistuttavat enemmän kuningas Arthurin taruista tuttua Merlinia.

Minä pidän Terry Brooksin kirjoista, vaikka kerronta onkin toisinaan kenties hieman kömpelöä. Toisaalta kirjoissa tapahtuu paljon ja vaikka henkilöitäkin on useita, niin näiden kertomukset eivät kuitenkaan sotkeennu toisiinsa ja langat pysyvät kasassa. Samaa ei voi sanoa kaikista muista fantasiakirjoista.

Shannaran perinnössä on melko perinteinen asetelma: joukko sankareita kootaan estämään pahuuden leviäminen ja voimistuminen. Joukkoon mahtuu yksi nainen, vastarannankiiski ja veljekset, jotka lähtevät innoissaan suorittamaan tehtäväänsä. Into tosin laantuu siinä missä vastarannankiiski taas vihkiytyy asialleen. Sarjassa on muutamia yllättäviä ja jopa hieman ahdistavia tilanteita, mutta pääasiassa sarja on yhtään fantasiaan tutustuneella jokseenkin ennalta-arvattava.

Oma lempparini on Shannaran kuningatar, joka keskittyy lähes kokonaan maahinkaiskuningattaren matkaan. Olen pienoinen feministi ja minua rupeaa aina ärsyttämään, jos kirjasta puuttuu kunnollinen naishahmo. No onneksi tästä sarjasta sellainen löytyy (itse asiassa kolmekin, joskin kaksi muuta eivät ole aivan niin suuressa roolissa). Sarjassa on muutenkin paljon hyvää ja sen lukee kyllä mielellään useammankin kerran. Loppuratkaisukin on ihan mukiinmenevä, mutta jotta en sitä vahingossakaan paljastaisi, niin lukekaapa ihmiset rakkaat sarja itse...

Lordi Kultainen: Narrin Matka, Narrin Palvelija, Narrin Kohtalo

Fantasiakirjailijoista suosikkini oli pitkän aikaa Robin Hobb. Hän on mielestäni edelleen yksi parhaista, vaikka nykyisin olen löytänyt myös monia muita mahtavia kirjailijoita. Hobb oli kuitenkin ensimmäinen, jonka kirjoista löytyi tavanomaisen Hyvä-Paha asettelun lisäksi myös jonkinlaista syvyyttä ja syvällisyyttä. Päähenkilönä ei toimi pesunkestävä sankari, jolla on mahtavia voimia eikä lainkaan paheita ja joka tarinan lopuksi saa tyttönsä. Päinvastoin. Fitz-Uljas Näkijä eg. Tom Mäyräviiru, on kaikkea muuta. Hän on itsekäs omassa kurjuudessaan vellova riidankylväjä. Senkin jälkeen kun hän on mukamas "kasvanut ihmisenä" hän välillä sortuu itsekeskeisyyteen ja anteeksiantamattomaan tyhmyyteen ja jääräpäisyyteen... Hän on ihminen.

Lordi Kultainen - sarjan tapahtumat jatkavat siitä, mihin Näkijän Taru jäi. 15 vuotta on kulunut ja Fitz on hankkinut uuden elämän. Mutta jälleen kerran Näkijöiden valtaistuin kaipaa apua ja Narrin (Lordi Kultaisen) on noudettava Mullistajansa korjaamaan asiat oikealle tolalle. Sarjassa on paljon surua ja ahdistusta mutta myös hienoja seikkailuita ja loppujen lopuksi kaikki päättyy enemmän tai vähemmän hyvin.

Lordi Kultainen ei ole yhtä ahdistava kuin edeltäjänsä, mutta toisaalta kirjoissa on monta kohtausta, jotka saavat minut kiristelemään hampaita: pääsyynä on Fitzin typeryys. Vaikka pidänkin Hobbin tarinoista juuri sen takia, että ne ovat niin aitoja ja henkilöt ovat oikeita ihmisiä, niin juuri se tekee kirjoista myös aivan hirveitä. Huonon päivän jälkeen ei tee mieli lukea Fitzin ja kumppanien synkistelystä. Toisinaan oikein ahdistun niitä lukiessani... varsinkin ensimmäisellä kerralla. Mutta toisaalta, aina ei voi lukea päivänsäteistä ja kukkasista. Elämä osaa olla myös kurjaa - jopa fantasiamaailmassa. Lisäksi omat ongelmat tuntuvat vähäpätöisiltä Fitzin tarinan jälkeen.