Shannaran jälkeläiset

Toukokuun aikana tuli luettua suuri määrä kirjoja. Niistä yhden kokonaisuuden muodosti Shannaran perintö sarja, johon kuuluvat kirjat Shannaran jälkeläiset, Shannaran Druidi, Shannaran kuningatar ja Shannaran Talismaanit. Kyse on Terry Brooksin kirjasarjasta, joka on osa suurempaa Shannara-kokonaisuutta.

Kyseisen sarjan päätin lukea pitkästä aikaa vertailukohteena toiseen kelttipohjaiseen fantasiasarjaan eli Deverryn taruun. Shannaran perinnössä on Deverryn tarua enemmän fantasialle tyypillisiä piirteitä: peikkoja, maahinkaisia, kääpiöitä ja niin edelleen. Lisäksi kelttimiljöö on mielestäni selkeästi romantiikan aikainen, eli toisinsanoen uuskelttiläisyyttä. Deverryn tarun kelttimaailmahan pohjautuu rautakautisiin keltteihin. Shannaran jälkeläisissä onkin druidien voimilla keskeinen asia ja druidit muistuttavat enemmän kuningas Arthurin taruista tuttua Merlinia.

Minä pidän Terry Brooksin kirjoista, vaikka kerronta onkin toisinaan kenties hieman kömpelöä. Toisaalta kirjoissa tapahtuu paljon ja vaikka henkilöitäkin on useita, niin näiden kertomukset eivät kuitenkaan sotkeennu toisiinsa ja langat pysyvät kasassa. Samaa ei voi sanoa kaikista muista fantasiakirjoista.

Shannaran perinnössä on melko perinteinen asetelma: joukko sankareita kootaan estämään pahuuden leviäminen ja voimistuminen. Joukkoon mahtuu yksi nainen, vastarannankiiski ja veljekset, jotka lähtevät innoissaan suorittamaan tehtäväänsä. Into tosin laantuu siinä missä vastarannankiiski taas vihkiytyy asialleen. Sarjassa on muutamia yllättäviä ja jopa hieman ahdistavia tilanteita, mutta pääasiassa sarja on yhtään fantasiaan tutustuneella jokseenkin ennalta-arvattava.

Oma lempparini on Shannaran kuningatar, joka keskittyy lähes kokonaan maahinkaiskuningattaren matkaan. Olen pienoinen feministi ja minua rupeaa aina ärsyttämään, jos kirjasta puuttuu kunnollinen naishahmo. No onneksi tästä sarjasta sellainen löytyy (itse asiassa kolmekin, joskin kaksi muuta eivät ole aivan niin suuressa roolissa). Sarjassa on muutenkin paljon hyvää ja sen lukee kyllä mielellään useammankin kerran. Loppuratkaisukin on ihan mukiinmenevä, mutta jotta en sitä vahingossakaan paljastaisi, niin lukekaapa ihmiset rakkaat sarja itse...